Kuka minä olen?

Hei, minä olen Tarja, 42-vuotias, nykyisin Turkulainen nainen. Perheeseeni kuuluu aviomies ja Pertti-puudeli.

Olen aina rakastanut valokuvia ja myös valokuvannut pitkään omaksi ilokseni. Ensimmäinen askeleeni kohti ammattimaisempaa valokuvausta oli Voimauttavan valokuvan perusteet -koulutus, jonka suoritin vuosina -16 -17. Muutaman vuoden ajan unelma muhi ja terävöityi mielessäni kunnes kesällä -23 toteutin viimein haaveeni ja valmistuin valokuvaajaksi Helsinki Design Schoolista.

Miksi boudoir?

Innostukseni boudoir-tyyppisiin kuvauksiin syttyi sattumalta valokuvaajaopintojeni aikana.

Olen itse käynyt aiemmin läpi mm. lapsettomuushoitoja ja rintojen ennaltaehkäisevät leikkaukset BRCA1-geenin vuoksi. Tiedän, miten armottomia me osaamme olla omia kehojamme kohtaan.

Suurin syy, miksi olen hurahtanut erityisesti näihin boudoir-kuvauksiin on ehkä se, että haluan auttaa kaikkia ihania kuvattavia näkemään itsensä upeana ja arvokkaina juuri sellaisina kuin he ovat.

Miksi varaisin OMAT kuvaukset? Ei minusta kuitenkaan saa onnistuneita kuvia… Turhamaista… Kuulostaako tutulta?

Boudoir-kuvaukset voivat korjata käsitystä itsestä

Miksi varaisin OMAT kuvaukset? Ei minusta kuitenkaan saa onnistuneita kuvia… Turhamaista… Kuulostaako tutulta?

Voimauttavan valokuvan perusteet -koulutuksessa myös minusta otettiin kuvia omien toiveideni mukaisesti. Olin käynyt läpi isoja leikkauksia ja elämässä oli tuolloin muutenkin isoja myllerryksiä. Aluksi katsoi omia kuviani kriittisesti, näin niissä virheitä ja epätäydellisyyttä. Nyt jälkeenpäin osaan katsoa kuvia armollisemmin ja niistä nouseekin monenlaisia muistoja ja tunteita.

Nykyisin ajattelen, että olipa ihanaa, että satuin käymään juuri tuon koulutuksen juuri tuolloin ja sain muistoksi sellaisia ihania kuvia.

Valokuvaan tallentuu niin paljon sellaisia muistoja ja merkityksiä, joita kukaan muu ei voi tietää tai edes arvata. Kuvat voivat nostaa esiin erilaisia muistoja esimerkiksi menneistä tapahtumista, ajanjaksoista tai tunteista. Jotkut kuvat voivat olla omalla tavallaan myös terapeuttisia, korjaten rikkinäistä käsitystä itsestä ja omasta arvosta tai vaikkapa heijastellen tulevaisuuden haaveita. Sen vuoksi ajattelen, että kuvat eivät juuri koskaan ole VAIN kuvia, vaan paljon muutakin.

Mikään ei ole liikaa, eikä liian vähän. Mikä tuntuu sinulta, on juuri hyvä.

Kun varaa ajan omiin kuvauksiin, saa itse määritellä, miten haluaa tulla nähdyksi ja valokuvatuksi.

Vähäpukeisuus ei ole kuvissa olennaisinta tai millään lailla välttämätöntä, vaan kuvia voidaan ottaa yhtä hyvin myös omissa lempivaatteissa, kuten ihanassa neuleessa. Mikään ei ole liikaa, eikä liian vähän. Se mikä tuntuu sinulta, on juuri hyvä.

Boudoir-kuvassa saattaa näkyä loistava tulevaisuus

Kuvauksissa voidaan myös leikitellä sellaisenkin ajatuksen kanssa, että otetaan kuvia jostain, mikä ei vielä ole totta. Kuvia itsestä itsevarmana, rohkeana ja oman arvon tuntevana.

Uskallan väittää, että vuosien päästä kuvia katsoessaan ei ainakaan kaduta, että sellaisia tuli otettua. Ennemminkin se saattaa jäädä harmittamaan, jos kuvaukset jäivät toteuttamatta.

Mitäs sanot, lähdetäänkö suunnittelemaan juuri sinunlaisia kuvauksia?

Terveisin,

Tarja